Pääsiäisnarsissit

No johan olikin mukava juttu, kun mun narsissit olivat niitä Tete narsisseja, joista minä en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan. Nämä yksilöt kuitenkin kestävät pakkasta parhaimmillaan -15°C ja voidaan istuttaa pihalle jo nyt.

Niiden kanssa hommiin ryhdyttiinkin siten, että varastossa ollutta puutarhamultaa sulatettiin ensin kaksi vuorokautta suorassa auringonvalossa ja sen jälkeen hakattiin pussista irti petkeleellä. Sitten varaston perältä löytyi joku viimevuotinen kori, johon narsissit saatiin istutettua. Tarkoituksena oli ensin laittaa ne puiseen istutuslaatikkoon, mutta sen pohja oli irronnut ja makaa nyt jossain halkokatoksen kupeessa lumihangessa. Eli otettiin käyttöön suunnitelma B.

Ei tästä ehkä ihan kaunein mahdollinen tullut, mutta palanen tulevaa kesää kuitenkin lumihangen keskellä. Ja viime yön nämä viettivät jo rappusilla, joten ei ollut ihan huhupuhetta tuo pakkasenkestävyys.

... kaikkea sitä ihminenkin osaa tehdä, pakkasenkestäviä kukkia!

Mikä, missä, miten, kuka...

Taidanpa vähän vielä valottaa taustoja tarkemmin, ihan lukijoita ajatellen.

Tässä blogissa on siis kyse siitä, että minä, reilu 30-kymppinen nainen asustan perheeni kanssa pian toista kesää omaa taloa ja omaa pihaa. Meillä on 50-luvulla rakennettu rintamamiestalo ja piha myös sen mukainen. Omppopuut ovat isoja ja osa lahoja, pensaat ovat suuria ja kukkapenkkejä on pari. Pihan perällä on kasvimaa, muutama marjapensas, pieni mansikkamaa ja vadelmapuska. Pihasta löytyy myös kriikunapuita, pari pientä luumupuuta, paljon raparperia ja maa-artisokkia. Monivuotisia yrttejä on ainakin ruohosipulia ja sitruunamelissaa.

Piha on reilun kokoinen kaupunkilaispiha, joten nurmikkoa saa leikata ihan riittämiin. Piha rajoittuu peltoon, joten kaikenlaisia elikoita näkee paljon ja usein. Rusakot ja puput juoksentelevat pihan poikki päivittäin, fasaaneja on runsaasti, kuten myös oravia, myyriä, hiiriä ja etanoita.

Me asutaan ihan etelärannikolla taajamassa, puutarhaliikkeeseen on matkaa alle kilometri, joten sinne ostos- ja unelmointiretkiä tulee tehtyä usein.

Minä ja puolisoni olemme lähtöisin omakotitalosta, joten piha ei sinällään ole meille uusi juttu. Oman pihan hoitaminen kuitenkin on, joten siitä tässä on kyse, pihahommien opettelusta, uusien kasvien opettelusta, kasvimaan laitosta ja toivottavasti erehdysten kautta päästäisiin muutamaan onnistumiseenkin vielä loppukesällä.

Hyvää pääsiäistä

Kohta on pääsiäinen ja muutama vapaapäivä. Olisi hyvää aikaa aloitella vähän pihan laittoa. Nyt noita pihavinkkejä pursuaa joka tuutista, suoraan sähköpostiin ja joka ikisessä lehdessäkin on jotain. Saa nähdä jaksaako sitä tehdä mitään vai lueskelenko vaan niitä lehtiä ja nautin auringosta, ehkä paistan pari makkaraa...

Sain kaupasta pari narsissia, jotka pitäisi varmmaankin istutella ruukkuihin ja asetella kuistille ja ehkä saunan eteiseen. Pihallehan niitä ei voi vielä viedä, mutta ehkä ne muutaman tunnin keskipäivän aurinkoa voisi pian ottaa. En tiedä mitä nille keksisi, mutta täytyy mennä kaivelemaan varastosta ruukkuja ja purkkeja. Viimevuotiset pääsiäisnarsissit kaivettiin tuonne kukkapenkkiin, mutta muistaakseni ne ei vielä ekana vuonna kuki. Aurinko kuitenkin porottaa koko ajan ja alapihan kukkapenkin lumikerros ohenee lupaavasti, joten jokin sieltä varmaan pian kukkii.

Jostain luin, että nyt olisi hyvä aika laittaa tuhkaa tuonne pihalle, joten sitä varmaankin kokeillaan. Koko talven ollaan kannettu sitä pusseissa roskikseen, mutta nyt vihdoinkin sillekin on jotain järkevää käyttöä!

Omppopuunoksia ja pupunpapanoita

No nyt päästään vihdoin asiaan, eli tähän muistiinpanoon, josta alun perin lähti liikkeelle koko blogi. Tai ensin tuli se lannistuminen, kun mustekynästä ei tullut kunnolla, liimakin oli kuivunut talven aikana ja niissä kynällä kirjoitetuissa tajunnan virroissa ei ollut päätä eikä häntää.

Mutta pihahommiin, eli olemme tässä vähän harventaneet omppupuita. Meillä on vanha 50-luvun piha, jossa kasvaa tällä hetkellä viisi omenapuuta. Syksyn myrskyissä yksi laho puu meni halki, joten se kaadettiin
loppuun jo syksyllä. Nyt menneenä viikonloppuna saatiin muutama iso oksa nurin ja sitten sitä pientä silppua, jota omppupuiden rungoista lähtee kasvamaan. Oksat jäi sinne puiden alle, kun ei tuolla lumikinosten keskellä mitään parempaakaan paikkaa ole.

Parin päivän kuluttua pihalla kävellessäni huomasin ympärillä kumman ilmiön. Koko piha oli ihan täynnä pupun jälkiä, papanoita ja PISSAA! No toki minäkin tiesin, että rusakot virtsaavat, mutta meidän pihalle pitää tulla ruikkimaan. Me olimme erehdyksissämme järjestäneet niille luonnon asukeille kunnon feastin ja näin ne kiittivät meitä.

Pupun papanat ovat aina olleet jotenkin söpöjä. Niinkuin sillä tavalla, että vaikka lapselle voi sanoa, että katso kulta, tuossa on pupun papanoita. Mutta menepäs sitten pitkin pihaa ja osoittele, katso murunen, tuossa on rusakon kusta...

Kevät on tullut meillekin

Kevät on tosiaan tullut meidänkin pihalle. Mulla tönöttää tuolla lumihangessa puutarhatuoli, jossa aina päivittäin istuskelen ja unelmoin uudesta kasvihuoneesta, kasvimaasta, no ehkä siitä, että syksyllä kukkapenkkeihin kaivetuista sipuleista edes muutama versoo pinnalle eikä ole joutunut myyrien syömäksi. Enkä minä siinä päivittäin ehdi istumaan muuten kun henkisellä tasolla, silloin kun lipittelen teetä vielä sisäsohvalla. Mutta I`m getting there!

Tuo pihahysteria oli mulle ihan vieras käsite vielä muutama kevät sitten. No jotain tässä sitten kävi. Toki myös se, että mulla on nykyään oma piha. Mutta nyt huomaan suunnittelevani pensasaidan leikkaamista, kun mitäkin elämän kohokohtaa ja laittelevani sivuun mm. K-raudan kuvastoja tarkempaa tutkimista varten. Mitä jos sittenkin tarvitsisi ostaa oksasilppuri, tai moottorisaha...

No sillä aikaa kun täällä odotellaan tuon traktorin kasaaman lumikinoksen sulamista voi kevättä fiilistellä pikku ikkunalautakasvimaalla. Toiset ovat kuulemma laittaneet jo siemenet itämään taimia varten, mutta mulla ei niistä ole vielä kovin hyviä kokemuksia. Näin ollen luultavasti taimet tulevat meille tänäkin vuonna tuolta yhdestä tavaratalosta ja melkein naapurissa sijaitsevalta puutarhalta.

Tähän on sitten tultu!

Viime keväänä mun blogi oli keittiön pöydällä, pinkissä ruutuvihkossa, mustekynän, saksien ja liimapuikon kanssa päivitettävä kasa sivuja ja lehtileikkeitä. Tekstiä tuli kesäkuuhun asti ja kuvat jäivät kaikki jonnekin tietokoneen D-asemalle.

Sitten kun johonkin tahtoi saada kommentin, oli aina tultava koneelle, facebookkiin tai sitten muuten haettava googlesta apua "sininen kukka" -tyylisillä hakusanoilla... No mutta, se sininen kukkakin selvisi kyllä aika helposti kuvahaun avulla.

Tästä kaikesta vuoden viisastuneena ja teknologiariippuvaisena tämä blogin perustaminen oli varmasti kaikkein helpoin tapa pitää yllä puutarhapäiväkirjaa. Toivottavasti joku saa myös kiksejä lukiessaan näistä mun touhuiluista ja yrityksistä kasvattaa jotain hyödyllistä, kaunista tai ainakin ravintoa etanoille pihan perällä.