Kasvihuone on pystyssä!

Viikoloppu meni taas pihalla. Mansikkamaa alkaa olla kitketty, kukkapenkit haravoitu ja piha siistitty. Muutama ruukkukukka on nostettu ulos totuttelemaan auringonvaloon ja viimekesän kukkalaatikot kaivettu esiin odottamaan uusia asukkaita. Mutta mikä parasta, nyt meidän pihan perällä nököttää pieni uutuuttaan häikäisevä kasvihuone. Sen pohjatöiden tekeminen ja kasaaminen vei aikaa kaikkiaan muutaman päivän, mutta onnistui kyllä ihan ilman ongelmia. 

Koko projekti alkoi perustuksista, jotka kaivettiin saviseen maahan vaihtelevasti  noin puolen metrin syvyyteen, täytettiin soralla ja juntattiin tiiviiksi. Perustuksiin meni peräkärrillinen karkeaa soraa ja vajaa kuorma hiekkaa. Soran ja hiekan väliin levitettiin kasvihuoneen kokoinen pala suodatinkangasta. Kangas ei varmaankaan olisi ollut tarpeellinen, mutta tässä tapauksessa maa oli helpompi suojata kankaalla, sillä kasvihuoneen keskelle jäänyt nurmikko oli tallaantunut kuravelliksi.

Kangas pitää myös kutsumattomia vieraita, kuten myyriä loitolla. Tosin en tiedä miten syvällä ne liikkuvat, tai tulisivatko ne vielä puolen metrin sorakerroksen alta kasvihuoneeseen. Suojakankaan päälle ripoteltiin ohut kerros hiekkaa, jotta betonilaatat saatiin aseteltua suoraan. Nyt siis koko kasvihuoneessa on hiekkalattia.

Kasvihuoneen sokkelin alle laitettiin lopulta yhdeksän betonilaataa kiinitystä varten. Sokkelissa oli valmiita reikiä koko matkalla, mutta kulmista reiät puuttuivat. Näin ollen laattoja laitettiin suunniteltua enemmän koko sokkelin matkalle ja sokkeli kiinnitettiin lopussa laattoihin ankkurimuttereilla.

Kokoaminen itsessään onnistui kahden ihmisen voimin ohjetta seuraten hyvin ja siihen meni puolet aurinkoisesta lauantaista. Kasvihuoneesta tuli komea. Projekti oli kuin vähän haastavampi palapeli, jossa käytettiin apuna jakaria ja akkuporaa.

Seuraavaksi kun on taas hieman aikaa, ajattelin tiivistää kasvihuoneen alaosan styroksilla ja lisätä ulkopuolelle vielä hiekkaa. Sitten pitääkin ruveta suunnittelemaan miten nuo kolme ja puoli neliötä saadaan käyttöön parhaiten ja tehokkaimmin. Mahtuuko sisälle kasvatuslaatikoita, ruukkuja tai kasvusäkkejä? Pitääkö minun hommata pöytä yrteille?

Nyt minun tomaatin, kurkun ja munakoison taimilla on kuitenkin uusi koti.

Hentoset valkeat nuput

olivat nousseet päivänvaloon myös valkovuokoista!

Elävä pajuaidan pätkä

Minä innostuin alkuviikosta kokeilemaan, miten elävää pajuaitaa voisi hyödyntää puutarhassa näkösuojana. Muistan nähneeni sellaisen rakentamisen Strömsössä joskus muutama vuosi sitten. Kaivelin ohjeita ja kuvia netistä ja niiden inspiroimana päädyin hyppimään lähikatujen ojien varteen oksasaksien kanssa.

Ensimmäisellä kierroksella kävin keräilemässä ohuita puolitoistametrisiä piiskoja, jotka punoin sitten kevyeksi verkoksi pihan perälle. Seuraavana päivänä kävellessäni ihan muualle, alkoi katseeni harhailemaan pusikoihin ja ojanvarsiin. Silloin minä tajusin, että se edellinen viritelmä ei ollut yhtään mitään. Kaikki nuo ojat olivat täynnä toistaan pidempiä, parempia ja suorempia pajunvitsoja. Ja näin meille rakennettiin elävä pajuaita pihakeinun taakse.

Pajun sanotaan olevan helppo materiaali elävään aitaan, sillä se juurtuu helposti melkein milloin vaan. Paras aika aidan istuttamiseen on kuitenkin kevät, kun silmut eivät ole vielä puhjenneet ja maa on kosteaa. Aita tarvitsee ensimmäiset vuodet paljon kastelua ja juurtumista edistää vitsojen liottaminen muutaman viikon ajan vesitynnyrissä. Minulla oli kiire, joten laitoin oksat suoraan maahan.

Eli homma meni suunilleen niin, että kävimme mieheni kanssa vuorotellen pusikoissa hakemassa sylilliset reiluja parimetrisiä pajunoksia. Seuraavaksi niitä karsittiin ja niistä valittiin parhaat päältä. Pihakeinun taakse kaivettiin pieni oja, jonka pohjalle pajut tökittiin vuorotellen oikealle ja vasemmalle kallistuen. Sitten oksia yritettiin punoa ja pujotella vuorotellen ristiin niin, että aita tukisi itse itseään ja olisi suurin piirtein suora.

Sen jälkeen aitaa ruvettiin silottelemaan ja salmiakkikuvio yritettiin sitoa suunilleen tasaiseksi luonnollisin materiaalein, eli nippusitein. Niitä löytyi kahta väriä, joista musta tuntu sulautuvan kuitenkin paremmin ympäristöön.

Kun aita oli sidottu, tampattiin maa tiukaksi oksien ympäriltä ja oja täytettiin tuoreella puutarhamullalla Sitten oksia kasteltiin, kasteltiin ja seuraavana päivänä taas kasteltiin.

Viimeiseksi aita siistittiin ja oksien haarat ja latvat tasattiin. Minä toivon, että katkaisukohtiin alkaa pikkuhiljaa ilmestymään silmuja. Nyt aidan kanssa ei voi muuta kun odottaa ja toivoa, että oksat juurtuvat. Tänä kesänä se tuskin antaa vielä kummoista suojaa, mutta ainakin netistä löytyi melkoisen muhkeitakin eläviä pajuaitoja.

Me jäämme seuraamaan tilannetta ja päivitämme kuvia tarpeen mukaan. Jos tämä kokeilu onnistuu, voisi aitaa olla mukava jatkaa ja yrittää tehdä pajusta jonkinlainen pergola.


5.6.2013 tilanne on tämä.

Junttapaalun varressa

Viikonlopun aurinkoiset säät innostivat ulkoilemaan ja touhuilemaan pihalla ihan urakalla. Maasta löytyi kaikkien alkujen ja nuppujen lisäksi kohtalainen sato maa-artisokkaa, jota riitti naapurillekin vietäväksi. Vaihdossa hän lupasi minulle muutaman tomaatin- ja kurkuntaimen. Minulla omat eivät ole vieläkään itäneet.

Kaiken sen haravoinnin, kitkemisen ja kuopsuttamisen lisäksi tulevan kasvihuoneen perustukset saatiin hyvään vauhtiin. Koko urakka aloitettiin lapioimalla pihan perälle keskimäärin 50cm leveä ja vaihtelevasti saman verran syvä oja kasvihuoneen sokkelin muotoon.

Aurinkoisella alueella maa oli jo kokonaan sulaa, eikä vettäkään ollut ihan kiusaksi asti, joten homma onnistui helposti. Touhu itsessään oli melkoista mutavelliä, mutta onneksi saappaat saa pestyä.

Perustuksia varten haettiin puutarhalta puoli tonnia karkeaa soraa. Sitä lapioidessa ensin kärriin ja sitten kärristä pois tuli takuulla suoritettua viikonlopun hyötyliikuntaosuus. Kaivettu oja täytettiin karkealla soralla ja tampattiin mahdollisimman tiukkaan kotitekoisen tyylikkäällä ja ergonomisella juntalla. Onneksi en itse joutunut hoitamaan tätä osuutta ollenkaan.

Junttaamisen jälkeen juotiin kakkukahvit ekaa kertaa pihapöydän ääressä ja suunniteltiin hommaa eteenpäin. Vaikka intoa ja puhtia olisi vielä riittänyt, jäi projekti tällä kertaa tähän, sillä sopivien pihalaattojen, tiilien tai harkkojen saaminen sunnuntaina onnistui mahdottomaksi. Rautakaupat olivat kiinni, eivätkä puutarhamyymälätkään olleet vielä päivittäneet varastojaan viherrakentajien aikaan. Onneksi homma saatiin eteenpäin heti maanantaina aamusta.

Ja oheisessa kuvassa ei sitten ole meidän pihapöytä, vaan se mieheni kotitarpeista kyhätty juntta.

Etana, etana näytä sarvet

Ainakin ilmatieteenlaitoksen mukaan huomenna on poutaa. Tänään taisi olla ainoa kerta koko vuodessa, kun etanan näkeminen lakaisukoneen jäljiltä kiiltävällä asfaltilla oli mukava juttu. Tästä se varmaan sitten alkaa, loputon taistelu, jonka etanat todennäköisesti voittavat 6-0.

Koko piha oli aamulla täynnä elämää ja joka paikka räjähtänyt kasvuun. Vaikka takapiha lilluukin vielä vedessä, vihertää joka töyssy ja reunus. Muutama scilla oli avannut lehtensä ja ne ovat varmaankin iltapäivään mennessä täydessä kukassa. Eniten minua ilahdutti kuitenkin useammasta eri paikasta pilkistävät yrtit. Persiljaa puskee kovaa vauhtia kasvimaalta ja ne ovat varmaan viikon kuluessa jo syötäviä. Myös ruohosipulit kurottelivat vadelmapuskan kulmalta.

Tänään kaivoin varastosta ison punaisen kasvatuslaatikon ja istutin siihen daalian juurakon. En ole koskaan ennen ollut tekemisissä daalioiden kanssa, mutta ehkä tämä onnistuu. Daalian paketissa luki, että se tulisi istuttaa avomaalle, mutta noita ohjeita tutkiessani päädyin kuitenkin tuohon laatikkoon. Katsotaan miten minun käy.

Sitruunamelissa, timjami ja ruohosipuli

Viime keväänä kaivoimme pihakiven kupeeseen pikkuruisen yrttipenkin. Se on vuorattu suojakankaalla ja reunustettu muutamalla kivellä. Hieman jännittyneenä kävin haravoimassa sen lehtien ja mätien omenoiden alta esiin. Vähän haravalla pöyhittyäni nousi maasta uskomaton tuoreen timjamin tuoksu ilmaan. Sinne tosiaan on kylvetty sitruunamelissa, timjami ja ruohosipulia, kuten kuvasta näkyy. Ne kaikki näyttivät talvehtineen ja voivan ihan hyvin. Loistava juttu, sillä purkkieni pohjat alkavat jo pilkistellä.

Tein muuten tänään uskomattoman hyvää kaalilaatikkoa käyttäen reilun kourallisen omia yrttejä. Siinä tuli mieleeni, että minultahan puuttuu pihalta ja siemenvarastosta kokonaan meirami. Se pääsi siis ostoslistalle!

Ilmassa tuoksuu kevät

Ulkona on tapahtunut jotain ihmeellistä. Vaikka aurinkoa ei olekaan näkynyt päiväkausiin, ovat lumikinokset kadonneet johonkin ihan varkain. Eilen kävelyllä huomasin naapurin krookusten kukkivan täyttä päätä talon seinustalla. Meillä kukkapenkit nukkuvat vielä, mutta nurmikko kurkistelee jo. Siellä myös myyränkasat odottavat steppaamista. Joku kerta kun jaksan, vedän saappaat jalkaan ja lähden järjestelmällisesti tallomaan joka ikisen kasan! No en varmaankaan jokaista, mutta yritän kuitenkin.

Muutama päivä sitten ilmassa oli eka kerran kevään tuoksu. Koiranpaskan ja mätänevän pellonpientareen löyhkä oli kadonnut ja ilmassa oli joku uusi raikas tuoksu! Muutama sadekuuro tekee kyllä ihmeitä. Nyt kun aurinko tulisi takaisin, niin kaikki lähtisi etenemään.

Vaikka joka vuosi sitä ajattelee, että niiden lumikinosten edestakasin raijaaminen on idiootin hommaa, niin taas tänäkin vuonna olemme viettäneet monta iltapäivää lunta heitellen ja jäätä hakaten. Nyt alapihalla kuitenkin alkaa olla muutamakin kohta paljaana kasvihuoneen sokkelin sovitusta varten. Mitalla otettujen lukemien perusteella sen sijoittaminen on hankalaa, joten kunhan tässä nyt ehdimme, niin me menemme sen sokkelin kanssa kokeilemaan paria mahdollista sijoituspaikkaa ja päätämme sen sitten.

Me saimme muuten kompostinkin vihdoin taas pöhisemään. Se vaati möyhimistä, herätettä, jätettä, kuoriketta, kuumaa vettä, jätettä ja lisää herätettä. Nyt se kuitenkin taas höyryää mukavasti ja sisälämpötila lähentelee pian 40ºC.

Tänään saatiin siivottua myös liiteri talven halkopinojen jäljiltä, joten haravat, kuokat, oksasakset ja ruohonleikkuri tervetuloa, kevät tuoksuu jo!

Punaviinikastiketta pussista

Ei nouse, ei nouse, nousee jotakin.

Minä olen lähiaikoina törmännyt useampaan kertaan itselleni uuteen termiin "siemenhulluus." Moni tuttu ja bloggaaja on laittanut siemeniä itämään omaa pikku taimitarhaansa varten ja nyt postauksiin on alkanut ilmestyä mitä terhakampia pikku alkuja. Itse olin vielä vähän aikaa sitten varma, että ostan valmiit taimet suoraan kaupasta tai puutarhalta. Nyt vähän epäröin sen suhteen.

Jostain syystä minulle on alkanut tulemaan päähänpinttymä, ettei elokuussa korjattu sato ole mitään itse kasvatettua, jos taimet on ostettu valmiina. Kunnon hyötykasvipuutarhuri kasvattaa koko sadon siemenistä valmiiksi tomaateiksi ja kurpitsoiksi, ja sitten repostelee hieman saavutuksillaan muille hurahtaneille. Jos kaveri ei ole kiinnostunut puutarhanhoidosta, saattaa repostelun tarkoitus mennä vähän ohi, olihan niitä makeita tomaatteja Prismassakin, mikä näissä sinun omissa nyt on niin ihmeellistä?

Kaikkien kanssahullujen vanavedessä myös minä olen ohimennen ostanut yllättävän monta pussia uusia siemeniä, eikä siinä vielä mitään, ainahan niitä voi ostaa. Nyt kuitenkin pöydät pursuavat ja mielessä pyörii vielä lisää; tomaatinsiemenet, paprikan- ja chilin siemenet, kasvihuonekurkun siemet ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan.

Kesäkurpitsat ovat päässeet pintaan!

Eikös se kuitenkin olisi vähän kieroa, jos ostaisi kaupasta valmista punaviinikastiketta ja väittäisi sitä itse tehdyksi. Samalla tavalla minusta tuntuu, että kaupasta ostetut tomaatintaimet ovat eineksiä, puolivalmisteita: "Lisää vain vesi ja onnistut aina!" No karu totuus on kyllä se, ettei aina onnistu kunnon taimillakaan, mutta idea on sama.

Ehkä minäkin tunnen syksyllä pienen piston sydämessäni joka kerta, kun kokkaan oman pihan antimista tai esittelen teille minun taimista saatua satoani. Tai no, katsotaan saanko oikeasti idätettyä jotakin taimeksi asti, yritystä ainakin on.

Ja kaiken tämän pohdinnan päätteeksi, kasvihuone on hankittu, joten eiköhän uusien siementenkin hankkiminen ole ihan perusteltua. Kodinhoitohuoneessa on vielä tilaa idättää!

Yrttien idätystä

Viime kesänä kylvin yrttejä pikkuruiseen yrttimaahani, joka rakennettiin yhden pihakiven kupeeseen. Niitä kylvettiin myös kasvatuslaatikkoon, useisiin ruukkuihin ja suoraan kasvimaalle. Satoa sain kasvupaikkoihin nähden aika heikosti, mutta uutta yritystä vaan kehiin. Nyt kun idättämään on ruvettu, laitoin äsken turveruukkuihin vähän timjamia ja sitruunamelissaa.  

Timjami

Timjami, rosmariini, salvia ja persilja

Minulla kasvaa nyt timjamia siellä yrttimaassa. Valitsin sen monivuotisena, mutta katsotaan pärjääkö se talven yli. Olen vähän ymmälläni, sillä pussissa lukee yksivuotinen ja vähän myöhemmin "talvehtii risuilla peitettynä." Ensimmäinen talvi taitaa olla kriittisin ja sen jälkeen, jos se selviää, se on monivuotinen. Timjamia kylvin nyt myös muutamaan turveruukkuun itämään sen monien hyvien ominaisuuksien vuoksi:

• se on antiseptinen ihmeyrtti, jota on käytetty mm. haavojen hoitoon
• auttaa teenä yskään
• se on voimakkaan tuoksuinen ja näin ollen ehkäisee tuhohyönteisiä
• se on maukasta

Timjami sisältää antiseptisiä eteerisiä öljyjä, jotka ilmeisesti haihtuvat kuivattaessa. Jos siitä tulee reilusti satoa, ajattelin kokeilla pakastaa sitä. Teetä hauduttaessa kannattaa käyttää pannua tai kantta mukin päällä, näin öljyt eivät pääse haitumaan ilmaan. Itsehän en ole vielä timjamiteetä kokeillut, mutta ei siitä takuulla mitään
haittaakaan ole flunssaiselle, joten varmaan joskus kokeilen jos sitä vaan pystyy juomaan.

Sitruunamelissa

Sitruunamelissa

Kylvin yrttimaalle viime kesänä myös sitruunamelissaa. Minun mielestäni se on tosi herkullista ihan sellaisenaan salaattien seassa tai vaikka jälkkäreissä. Sitruunamelissa on monivuotinen, joten odottelin myös sitä nousevaksi yrttipenkistäni.

Myös sitruunamelissalla on monenlaisia lääkinnällisiä vaikutuksia:

• on antiseptinen ja sitä on käytetty haavojen ja mm. herpeksen hoitoon, tuoreella lehdellä voi kokeilla hieroa hyönteisen puremaa
• sitruunamelissateetä on käytetty unilääkkeenä ja sillä sanotaan olevan rauhoittava vaikutus
• herkullista tuoreena 

Itse kokeilin viime kesänä tehdä sitruunamelissaöljyä. Tulihan sitä hierottua käsiin ja vähän näppylöihinkin, mutta ei minun öljyllä ollut huomattavia vaikutuksia, ihan maukasta se kyllä oli. Loput sitruunamelissat kuivasin teeksi, jota olen laittanut ihan mausteeksi mustan teen sekaan.

Muista yrteistä minulla kasvaa ruukussa reilu rosmariini, pihalla muutamassa paikassa ruohosipulia ja penkkeihin tulee takuulla tilliä, basilikaa ja oreganoa. Persiljaa nousee varmaan kasvimaalta ja sitä laitetaan lisää. Sehän on varsinainen luonnon rautapakkaus ja auttaa virtsatievaivoihin. Katsotaan keksinkö vielä jotain perinteistä lääkeyrttiä kokoelmiini, ehkä siirryn sitten chiliin ja kehäkukkiin.

Blogiverkosto kasvaa

Nopeasti etenevä verkosto tämä blogimaailma. Nyt olen saanut muutaman uuden haasteen tai tunnustuksen, miksi niitä sitten kutsutaan. Tässä yritän vastata niihin jollain tapaa, mutta päädyin nyt kuitenkin listaamaan ainoastaan viisi kiinnostavaa blogia kuudentoista sijaan ja vastaamaan minulle esitettyihin kysymyksiin.

Ne jotka haastan, voivat itse päättää kumman haasteen ottavat vastaan, reilua eikös :)

Ensin kiitos Noora, sain sinulta Leibster blog -tunnustuksen.

Liebster tarkoittaa rakkainta tai rakastettua, mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on antaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Kiitos Pelaguu yhdentoista kohdan haasteesta. Se menee näin:

OHJEET:  Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomioimaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän ( mukaan haastettujen ) tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa keitä olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!
Ja minulle Pelaguu esitti seuraavat kysymykset, joihin yritän tässä vastailla.

1. Asia, josta viimeksi tai tänään turhauduit? Huutava muksu, tänään, eilen, yöllä, toissapäivänä...
2. Marjastus vai sienestys? Kumpikin käy!
3. Rantaloma, aktiiviloma, kulttuuri vai joku muu? Rantaloma, lomalla lomaillaan!
4. Lempi vuodenaika? Kesä, mutta kaikissa on puolensa.
5. Asia, josta olet juuri nyt onnellinen? Leppoisa tahti, rauhalliset päivät.
6. Viimeksi lukemasi kirja? Fifty Shades, Sidottu
7. Kirja, jota luet nyt? Fifty Shades, Satutettu
8. Lempipaikkasi kodissasi? Sohvalla, Saunassa, Keittiössä, Sängyssä...
9. Laite tai hankita, jonka haluaisit hankkia, joka voisi helpottaa arkea? ...justiinsa sain uuden veitsen.
10. Kierteletkö kirppiksiä? Teetkö niistä yleensä hyviä löytöjä? Nettikirppiksiä enimmäkseen, joskus löydän jotain mukavaa.
11. Kysymys, jonka itse itsellesi esittäisit? Jos saisit esittää itsellesi yhden kysymyksen tai antaa jonkun elämänohjeen, mikä se olisi. Olisikos sulla jotain sanottavaa? No juuri nyt ei enempää...

Ja sitten minä tahdon kysyä:


1. Jos olisit elän, niin mikä olisit? 2. Oletko aamuihminen? 3. Kerro itsestäsi jotain henkilökohtaista meille muille? 4. Omppopuu vai mansikkamaa? 5. Mistä sinut löytää useimmiten? 6. Lempiruokasi? 7. Suositko luomua? 8. Kiinnostavin paikka jossa olet käynyt? 9. Mistä haaveilet? 10. Mitä uutta olet oppinut viimeksi? 11. Ärsyynnytkö tällaisista haasteista :) ?

Jovelan talopäiväkirja
Diplomatiaa ja paskoja runoja

Ideoita puutarhaan
Tylsän Mörököllin blogi
Cutting the Cake

Kylmiä öitä

Eilen aamukahvit juotiin taas kerran takan lämmittäessä alakertaa. Yöllä oli reilusti pakkasta ja aamulla kuura koristi pihan puita ja pensaita upeasti. Tänään odotellaan lumisadetta. Päivisin kevät ottaa askeleen eteenpäin ja sitten yöllä taas kaksi taaksepäin.

Taisin mainita aikaisemmin jotain siitä, että aion ostaa puutarhaani taimet valmiiksi kasvatettuina. Luotan myös siihen, että saan taas lahjoituksia sukulaisiltani ja ystäviltäni. Tämä ei kuitenkaan ole ihan totta. Ensin keittiön pöydälle ilmestyi pikkuruinen purkki, jossa itää niitä vanhoja kesäkurpitsan ja kurkun siemeniä. Eilen sinne ilmestyi leivinpellillinen turveruukkuja, joissa itää minun ja esikoiseni istuttamia munakoisonsiemeniä ja auringonkukkia. Mikäs olisi parempaa palautetta, kun piipahtaa siemenostoksilla ja samalla innokas kaksivuotias hokee vieressä "Kukkakauppa, kivaa!" Pihallakin leikitään nykyään kukkamultaa. Joten eiköhän me leikitä puutarhuria vielä hieman lisää.

Siellä keittiön pöydällä kasvaa myös kokoelma yrttejä ja versoja sekä jokunen orkidea ja muratti, joiden kasvua ryhdittää katosta roikkuva kasvivalo. Epäilen, että tätä menoa joudumme kevättä myöten muuttamaan olohuoneeseen ruokailemaan.

Eilen kaivoimme pihavajasta esiin ylimääräisen apupöydän, joka kannettiin ulkoeteisen nurkkaan lisätasoksi istutuksille. Ja ennen kaikkea odottamaan lämpeneviä öitä, jotta taimia ja turveruukkuja voi pikkuhiljaa levitellä myös eteisen puolelle.

Onneksi nyt olemme jo päättäneet meille sopivan pikkuisen kasvihuoneen ja sen saatavuuskin on tarkistettu. Enää ei tarvitse kun odottaa lumen sulamista, ostaa se ja pystyttää tuonne pihan perälle. Sitten minun ruukkuni pääsevät muuttamaan uuteen kotiin.

Hmm, mitähän muuta laittaisi itämään kesää odotellessa.

Pihaa revitään, rikotaan, raaputetaan

Nyt on se hetki, kun piha ei vielä anna oikein mitään, mutta teettää jo kovasti töitä. Aurinkoiset päivät muistuttavat keväästä, mutta sulava lumi on likaista ja harmaata. Nyt kun ulkona ei oikein ole vielä lämmintä, mutta ei enää talvikaan, kaikki toiminta pihalla keskittyy repimiseen, leikkaamiseen ja hajottamiseen, ainakin siltä minusta tuntuu. Luonto nukkuu vielä, mutta me riehaannumme oksasaksien kanssa ja ainakin meidän pihalla puut ja pensaat ovat saaneet kovaa kyytiä.

Jos saksia ei jaksa hakea liiteristä, keskitytään jääpeitteen hajottamiseen ja lumihankien levittämiseen. Pihaa ympäri kävellessä tulee aina kiskottua kukkapenkeistä irti kuivia risuja ja jos harava sattuu olemaan lähistöllä, kapsutellaan puoliksi mädänneitä lehtiä kukkapenkkien pinnoilta. Kaikki on vielä niin kuollutta ja harmaata. 

Itse hain inspiraatiota tekemällä kevään ensimmäisen retken puutarhamyymälään ja siellä vetelin keuhkot täyteen mullan ja kukkien tuoksua. Onneksi olin kävellen, sillä mukaan tarttui vain muutama siemenpussi, vähän turveruukkuja, multaa ja muratin alku ulkoeteiseen.

Nyt kannattaa kaivella edellisen kesän valokuvat ja unelmoida, kuvitella ja haaveilla. Menee vielä hetki, viikko, tai kaksi, ennenkun ensimmäiset värit ilmaantuvat talon seinustoille, ennenkun joku urhea kevätkukka päättää nostaa vartensa auringon lämmitettäväksi. Sitten kun vihdoin alkaa tapahtumaan,se on kovaa menoa!

Iltalenkillä penkereeltä pilkisti

leskenlehti, eli nyt se kevät tulee!

Kilpavarustelu voi alkaa

Nyt on parhaillaan se aika vuodesta, kun kaikkia puutarhafaneja lietsotaan ja maanitellaan joka tuutista. Jokainen ilmaisjakelu- ja jäsenlehti pursuaa kasvimaita ja kukkaloistoa. Telkkarista tulee inserttejä, netti välkyttelee siemenkaupan mainoksia ja kasvihuoneita, sekä rautakaupan kuvastot pursuavat ainakin minulle uusia välineitä.Ystäväni vielä heittivät vettä myllyyn tuomalla mukanaan muutaman julkaisun pihaan ja puutarhaan liittyen, mutta kiva niin.

Ja jos ei kaikkea keksi vielä kuvastosta, on naapurikateus hyvä lisä. Itse kun rapsuttelee oksia ja risuja vanhalla kunnon haravalla, käpöttelee naapuri pihallaan lehtipuhallin olalla. Ruohonleikkuria hikipäässä lykkiessa saattaa toista naapuria moikata ohimennen, kun hän ajelee omalla ajoleikkurillaan. Entäs se kasvimaa siellä kolmannessa pihassa... Mutta hyvä myös niin. Mikäs on mukavampaa, kun kurkkia iltalenkillä tuttujen ja vieraiden pihoihin ja varastaa parhaita ideoita. Se kun on turvallisempaa kun omppuvarkaissa käynti.

Yksi mukava paikka tarkistaa omia tavaroitaan olisi ensi viikolla Kevätmessut messukeskuksessa. Ystäväni pyysi minua sinne mukaansa haaveilemaan. Katsotaan nyt onnistunko järjestämään muun elämäni ja lähtemään tälle visiitille, vähän kyllä mieli tekisi.

Pitäähän meidänkin kotona tarkistaa hieman varustelua. Siinä missä joka vuosi uusitaan ja hankitaan ainakin siemeniä, multaa, harsoja ja ruukkuja, tulee tänä vuonna hankintalistalle myös kunnon talikko, puutavaraa, pihalaattoja ja harkkoja. Todennäköisesti vielä jotain muutakin, sillä puuhastelu lisää koko ajan myös tarpeita. Ja tylsää se on puuhastella, jos ei ole välineitä millä toteuttaa ideoita. Onneksi noilla perusvälineillä, soveltamalla ja lainaamalla pääsee melko pitkälle.

Toisinaan pelottaa vähän, että meillekin vielä koittaa kesä, jolloin minä mietin, miten ihmeessä olen ikinä aiemmin pärjännyt ilman rikkaruohonpoistajaa! Eikä millään pahalla niitä kohtaan, jotka enää eivät pärjää ilman, varmaan näppärä vekotin.

Linkkivinkki tai pari

Mukavia juttuja, kevät tulee vauhdilla ja mulla on jo muutama lukija. Eilen sain vielä New Blog Love -sydämen, kiitti pivi. Minä puolestani tahtoisin antaa sydämen Suville Luomukseen, blogi sisältää kovasti minua kiinnostavaa juttua.

Itse törmäsin facebookissa seuraavaan:
hyvä vinkki vessapaperirullien uusiokäyttöön
Tätä toki on tullut harrastettua jo aiemminkin, mutta mulle ainakaan ei ole tullut mieleen kokeilla kääntää tuosta kartongista pohjaa. Joten tätä kokeillaan pian.

 

Aika vaihtaa takkia!

Tänään meillä syötiin aamupalaa pupujussin kanssa, joka oli saapunut keittiön ikkunan alle nauttimaan omppopuun pullottavia silmuja. Tein siinä samalla ohimennen inventaarion mun siemenpusseista ja tyrkkäsin muutaman kesäkurpitsan ja avomaankurkun multaan. Kurkunsiemenet olivat menneet vanhaksi ja multakin oli jotain kesäkukkamullan ja puutarhamulla sekoitusta. Jos noista nyt jotain itää, niin se on pelkkää plussaa, kummatkin menivät joka tapauksessa ostoslistalle. Listalle tulee takuulla myös iso kasa yrttejä, salaatteja, papuja ja herneitä. Palsternakkaa, retiisiä ja punajuurta tekisi mieli kokeilla myös, mutta katsotaan...

Nyt kun lumi pikkuhiljaa sulaa, on jännää katsella miten pahasti myrät ja muut pikkujyrsijät ovat tuhonneet nurmikon. Viime keväänä pihan perällä kävellessä maa upposi joka askeleella kymmenen senttiä ja sivupihan nurmikko oli myllätty kokonaan ylös. Kukkapenkit olivat valmiiksi möyhennetty ja kesän kukkaloistosta päätellen myös sipulit syöty. Nyt merkkejä vastaavanlaisesta hävityksestä putkahtelee pintaan samaan tahtiin kun kinokset hupenevat.

Tänään pihalla kävellessäni korjasin ohimennen pari aurakeppiä liiteriin, nostin muutaman pudonneen männynoksan sivuun ja tein pari ojaa valuvaa vettä varten. Naputtelin jäätä rikki rapun edestä ja sirottelin soraa pitkin pihaa. Johan mulla oli sen jälkeen valkoisen talvitakin hihat kurassa. Tämä on ihan selkeä merkki:

Nyt on siis kevät, aika leikata kynnet ja vaihtaa takkia!

Kasvihuoneunelmia

Minun on muutaman vuoden tehnyt kovasti mieli saada oma pieni kasvihuone. Nyt kun tilanne on vihdoin sellainen, että kasvihuone olisi mahdollisuus hankkia ja sijoittaa omalle pihalle, olen tutkinut niitä kovasti erilaisista verkkokaupoista ja rautakaupoista. Ja tutkinut siis ainoastaan kasvihuoneita, niitä pömpeleitä. Taustatyö kasvihuoneviljelystä on vielä täysin tekemättä.

Minun tämänhetkiset mietteeni ovat kasvihuoneviljelyä kohtaan suurin piirtein seuraavanlaisia:

• Kasvihuoneessa tuholaiset eivät pääse syömään satoa tai siemeniä. Eli seinät suojaavat etanoilta, kirvoilta, kirpoilta, linnuilta ja mitä niitä nyt olikaan.
  
• Kasvihuoneen ilmanlaatu on erityisen hyvä ja sen avulla saan onnistuneesti kasvatettua mm. tomaatteja, kurkkuja ja monenlaisia salaatteja.
  
• Rikkaruohot eivät leviä kasvihuoneeseen.
• Kasvukausi pitenee kuukaudella tai jopa kahdella, ja satokausi jatkuu myös pidempään.
• Kasvihuoneessa onnistuu aina.
• Kasvihuoneessa viljely voisi jollain aikavälillä maksaa hankintakustannuksensa takaisin ja olla jopa säästäväistä.
• Kasvihuoneeseen mennään kukkahattu päässä puukengissa ja napsitaan penkeistä ohimennen mansikka ja ihanan makea kirsikkatomaatti.
  
  

Seuraava askel tässä kasvihuoneprojektissa on se, että minä teen jonkinlaisen päätöksen sen hankinnan suhteen. Ja kohta rupean joka tapauksessa kasaamaan pientä tietopakettia kasvihuoneen perustamisesta ja siitä viljelystä itsestään. 

Ja pian meidän takapihalla näyttää varmaankin tuollaiselta :)

Kompostorissa kuhisee taas

Viikonloppuna saatiin vihdoinkin meidän ympärivuotinen kompostori taas mukaan toimintaan. Alkuvuodesta oli pakko ottaa se hetkeksi jäähylle, kun reunat uhkasivat tulla yli äyräiden, eikä tyhjennysluukullekaan oikein päässyt käsiksi. Kompostoituminen ei enää onnistunut, vaan pinnalla oleva ruokajäte enimmäkseen jäätyi. Yllättävän hyvin se kuitenkin pelittää ihan pakkasillakin, nyt vaan meidän puolelta huolto ei enää toiminut.

Nyt siis tyhjennettiin kompostoria ja kaivettiin iso kasa tulevaa kasvimaan ravinnepommia pihakompostiin muhimaan vielä lisää. Minä en oikein tiedä mitä sille osittain sulaneelle ruokajätteellee olisi paras tehdä, kun avokompostissa se on sitten kaikkien eläinten saatavilla. Toki tällä kertaa kompostoituminen oli onnistunut hyvin ja jäte oli mukavan muhevan tuoksuista ja helppoa käsitellä. Sen verran tämän kompostin kanssa on opittu, että esim:

1. talousjäte on tosi kosteaa, kuorikkeessa ei kannata säästellä
2. yritä muistaa pilkkoa jätettä, kokonaiset leivänkannikat tulee helposti vielä kokonaisena ulos
3. avocadon kivet ja kuoret ei kompostoidu pikakompostorilla
4. keittiössä tulee yhtä paljon biojätettä kun muutakin jätettä, joten kompostointi on ihan järkevää
5. varmaan vielä jotain muutakin, lisäilen kun muistan...

Joskus aiemmin kompostia tyhjennellessä on mädän kananmunan löyhkä levinnyt pitkin pihaa, kun tavaraa on roudattu lehtikasan alle piiloon tekeytymään lisää. Silloin ongelmana on käsittääkseni ollut liika kosteus ja nyt kun kuorikkeen lisäämiseen on kiinnitetty erityistä huomiota tuloskin on huomattavasti miellyttävämpi. Meillä talousjätteen kanssa ei ole tarvinut käyttää herätettä, vaan kuumeneminen alkaa hyvin ilmankin. Möyhimisestä viikon sisällä kompostin lämpötila on usein noussut jopa 40-50 asteeseen.

Nyt kuitenkin kaikki talven porkkanankuoret ja omenankannat ovat tehneet osansa ja odottelevat, että pääsevät takaisin kiertoon ja kasvimaalle.