tiistai 28. toukokuuta 2013

Villiyrttivillitys

Käenkaali
Taisin jo aiemmin mainita, että tilasin itselleni villiyrttikeittokirjan. Villiyrttien käyttöä on nostettu viime vuosina esille yhä enemmän ja järkeväähän se on, sillä luonnosta voi jokamiehen oikeuksin poimia mitä upeampia raaka-aineita. Eikä enää tarvitse tyytyä ainoastaan sieniin ja marjoihin. Minulla oli kovat odotukset kirjan suhteen ja suurin piirtein koppa keittiössä odottamassa, että pääsen metsään kasveja keräilemään. No eihän sen ihan niin onnistunutkaan.

Koiranputki, jota maistaessani toivon
joka ikinen kerta, että tällä
kertaa kyseessä olisi saksankirveli.



Kirja itsessään on tosi mielenkiintoinen, kuvat ovat upeita ja tietoa on valtavasti. Ruokaohjeet ovat vähintään ravintolatasoa ja raaka-aineet toisinaan vähän liiankin hienoja meidän keittiöön. Esimerkiksi sopii hyvin ketunleipä, jota kasvaa laajalti meidän talon kupeessa ja sen käyttö olisi siinä mielessä minulle helppoa. Kaivelin sitten kyseiseen yrttiin liittyvän ohjeen: ketunleipää ja kampasimpukoita. No sinne jäivät ne ketunleivät, meillä kun ei ole lähikaupassa kampasimpukoita. (Ja tähän varmaan Hellusky toteaa, että kyllä heillä löytyy.)

Voikukkaa ja siankärsämöä








Jos tahdot lähteä metsään tai rannalle keräämään kasveja, on sinun todennäköisesti varauduttava jollain toisella kasvikirjalla tai mobiilinetillä, jotta pystyt tunnistamaan keräämäsi kasvit. Kirjan kuvat ovat upeita ja takuulla ammattilaisen ottamia, mutta kasvien tunnistaminen niiden avulla on hankalaa. Toisaalta kirjassa useamminkin mainittu maku "ruohoinen" ei sitten millään maistu minun suuhuni. Jäävuorisalaatin kasvattina monessa minun maistamassani villiyrtissä on ihan liikaa makua.

Mutta tosiaan, kirja on upea, täynnä minulle uutta tietoa ja paljon ideoita. Muutaman ensimmäisen lukukerran seurauksena kävelinkin pitkin pihaa maistellen heinänkortta sieltä ja rikkaruohoa täältä. Mitään erityisen maukasta pihalta ei vielä ole löytynyt, eli täytyy varmaankin laajentaa reviiriä. Ja tottakai minäkin ymmärrän sen, että ketunleipää voi ehkä kokeilla jonkin muunkin raaka-aineen seurana, eikä lisätä kerta kerran jälkeen kampasimpukoita kauppalistalle ja odottaa miehen tekemää ihmettä.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Takapihan pesto

Lauantaina meillä syötiin oman maan antimia, ei nyt vielä ihan ruokana, mutta merkittävänä lisukkeena kuitenkin. Olin valmistanut possun uunifilettä, joka kaipasi lisuketta, ja niinpä tein pestoa tekniikalla "kaikkea mitä takapihalta löytyy." Ei siihen ihan kaikkea tullut, mutta ruohosipulia, basilikaa, rukolan versoja ja vuohenputkea, sekä tietysti suolaa, mustapippuria, pinjansiemeniä ja reilusti oliiviöljyä.

Surautin aineksista pestokastikkeen tehosekoittimella ja annostelin sopivasti perunoiden sekä lihan päälle. Itse ainakin olin tosi tyytyväinen tulokseen. Muu väki hieman irvisteli kuullessaan raaka-aineista. Mies jopa harmitteli, että oli juuri edellisenä iltana ajellut suurimman osan pestoaineksista siimaleikkurilla nurin. No onneksi vuohenputki on niin sitkeä, ettei uutta satoa tarvitse odotella pitkään...

torstai 23. toukokuuta 2013

Punainen tupa ja pari ahomansikkaa

Jotain ehti tapahtua tässä muutaman viimeisen päivän aikana. Minä fiilistelin vihertävää luontoa ja vasta leikattua ruohoa ja mietiskelin itsekseni, että joku päivä pitää raivata vattupenkki, kitkeä marjapensaan juuret loppuun, siistiä kukkapenkin reunat ja vaikka mitä muuta. Olin istuttanut muutaman kesäkukan ruukkuihin ja ihailin niitä.

Yhtäkkiä piha olikin päässyt niskan päälle niin että humahti. Ihan joka paikka rehottaa, rikkaruohot leviävät perunapenkkiin, vuohenputki valtaa elintilaa kasvihuoneen kulmalta eikä tulppaania erota kauempaa voikukkien joukosta. Nurmikkokin pitäisi leikata mutta ulkona vaan sataa.

Täällä eletään juuri niitä hetkiä, jossa kukin joutuu punnitsemaan ja määrittelemään itselleen oman puutarhansa ulkoisen olemuksen, valitsemaan huolittelun asteen ja priorisoimaan asioita.

Kun sade taukoaa, olisiko mukavampi leikata ruoho etupihalta ja antaa vaikutelma punaisesta tuvasta ja perunamaasta, jossa pihaa hoidellaan hymyillen kukallinen pikkuharava kädessä samalla kun vilkutellaan naapureille. Toisaalta, jos tontin reunalta saisi siimaleikkurilla sen vuohenputkipöheikön alas, saattaisimme saada kesäkuussa vähän reilummin ahomansikkaa. Mutta ehkä eniten minua kuitenkin kiinnostaa mullata perunat ja kitkeä perunamaan reunat sekä yrittää pelastaa mansikkamaalta edes muutama taimi, jotta saisimme juhannuksena pöytään oman varhaisperunan ja kesäkeiton lisäksi omalta maalta mansikkakakkua.

Ja jotta sitä kesäkeittoa saisi, pitäisi varmaan myös kylvää lisää herneitä ja persiljaa, pystyttää linnunpelättimiä sekä kitkeä, kitkeä ja vähän harventaa. No onneksi minä tiedän yhden tosi hyvän ohjeen laihialaiseen kesäkeittoon!

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kivikossa

Pihallamme on paljon kivikkoa. Naapurin mukaan niitä on poistettu ja kaivettu kovasti vuosien varrella, mutta ihan mukavasti niitä on myös jäljellä. Suosikki kiveni ympärillä kasvaa toisella puolella kotkansiipeä ja toisella puolella hurmehappomarja. Yhdellä laidalla kasvaa joitakin perennoja ja toisessa sivussa norjanangervo. Ja tietysti vuohenputki yrittää koko ajan löytää lisää elintilaa.


Viime kesänä puutarhamme oli suurin piirtein luonnollisessa tilassaan ja niinpä tämä kivikin katosi kasvustojen sekaan nopeasti kesäkuun alussa. Viime syksynä laitoimme norjanangervon matalaksi, sillä melkein vieressä, seuraavassa kivikossa kasvaa toinen. Muutama päivä sitten katselimme nousevia kotkansiipiä ja päätimme kaivaa niitä noin metrin verran ylös. Nyt kun kivelle pääsee vaikka kiipeämään päätimme laittaa myös hurmehappomarjan matalaksi, jotta sen piikit eivät tekisi hurjaa tuhoa jos kiveltä putoaa.

Nyt kiven ympäristö on laitettu uusiksi ja minun lipstikka sai kodin kotkansiipien kupeesta. En ole tutustunut lipstikan kasvuvaatimuksiin sen kummemmin, mutta katsotaan mitä se tykkää puolivarjoisasta kivensivusta, joka on täytetty kalkitulla, mutta happamalla havunneulasista muhineella kompostimullalla.


Katsotaan loppukesästä kuka on voittanut kamppailun elintilasta. Jos lipstikka lähtee kasvuun, taidan kaivaa vielä toisen metrin kotkansiipeä ylös ja antaa sille kunnolla tilaa. Toivotaan, että lipstikka antaa edes sen verran satoa, että saan muutaman keiton ja säilykekurkun maustettua.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Ruohon tuoksua ilmassa


Kaksi päivää satoi vettä, ukkosti ja tuuli. Nurmikko, puut ja pensaat ottivat kaiken irti kosteudesta ja hengähdystauosta paahtavan auringon alla. Kun sää vihdoin selkeni, oli raikasta ja vehreää, ilma lämpeni ja kesä alkoi ihan virallisesti, sillä oli tullut aika leikata nurmikko! Tässä vaiheessa vuotta sen tahtoisi tehdä vielä jokainen, mutta ensimmäisen kerran ajoivat pojat. Tytöille jäi huoltojoukkojen puuhat, muonitus ja vihreiden kenkien puhdistus.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Otetaanko pihakierros

Minulla tuli taas pari päivää takaperin kummallinen flashback lapsuuteen ja joka ikisen mummola-serkku-tuttavavierailun, joka päättyi poikkeuksetta huhtikuusta alkaen pitkälle syksyyn puutarhakierrokseen. Muistan kuinka pienenä minua ihmetytti ja rassasi se, miksi joka ikinen kerta piti tutkia ne samat raparperinvarret ja pionit, omenapuut ja marjapensaat. Nyt minä tajuan sen. Tai ainakin jatkan perinnettä hyvin tehokkaasti esittelemällä omaa pihaani joka kerta, kun aihetta edes kevyesti sivutaan jossain vaiheessa keskustelua tai joku jaksaa kiertää tilukseni ympäri.


Viimeisten viikkojen aikana joka ikinen minun vieraistani on kiertänyt meidän pihan ympäri, tutkinut elävää pajuaitaa, kurkkinut kukkaistutuksiin ja saanut kuulla selvityksen kasvihuoneeni sisällöstä ja siitä, mitkä taimet asuvat ja yöpyvät missäkin. Olemme miettineet kanankakan tehokkuutta ja kasvusäkkien sijoittelua sekä tietysti ihastelleet minun kasvulaatikoita, taimia ja yrttejäni.

Mutta hienoa tässä hommassa on kuitenkin se, etten minä ole läheskään aina se, joka sinne pihalle hinkuaa. Lieneekö syynä bloggaus ja joka projektin hehkuttaminen, vai se, että minä en ole ollenkaan ainoa kolmekymppinen puutarhaan ja kasvatteluun hurahtanut nainen. Mukavaahan se on, kun ihmiset ovat kiinnostuneet. Tietysti juuri tällä hetkellä minun elämässäni on aikaa ja tarvetta kotiin keskittyvällä harrastuksella, mutta ei kai jokainen vieras ihan vaan kohteliaisuuttaan pyydä nähdä perunamaata, kukkapenkkejä ja kasvihuonetta, eihän...

.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Kylvöt purkissa

Helatorstai ja pitkä viikonloppu tarjosivat sen verran aikaa, että nyt alkavat kaikki suunnitellut kylvöt olemaan valmiita. Aurinko on hellinyt kasveja ja tietysti myös ihmisiä, mutta erityisesti kasvit ovat vahvistuneet ja hento vihreä väri on muuttunut vahvaksi tummaksi. Koivutkin ovat muutamassa päivässä saaneet kunnon hiirenkorvat.


Kompostia myllätessä pihan perältä löytyi vanha kaivon kansi, tai kannen rengas. Se rullattiin esiin ja suorastaan vaati sisäänsä värikkäitä kesäkukkia. Rengas löysi paikkansa heti portin pielestä. Minä istutin muutaman jäljelle jääneen kesäkukan renkaaseen, mutta toivottavasti kesän edetessä se saa sisäänsä upean värikkään ja monipuolisen istutuksen.

Kasvulaatikoissa ovat itäneet ensimmäisenä retiisit ja kasvihuoneessa vihertää sipulinvarret ja rucola. Avomaalle tehtiin viimein muutaman rivin palsternakkapenkki. Tomaatintaimet ovat vihdoin saaneet vauhtia kasvuun, kuten myös kasvihuonekurkut. Ainoa mikä takkuaa yhä, on minun munakoisojen kasvatus. Siemenet ovat itäneet, mutta mitään muuta ei sitten ole tapahtunutkaan. Otin eilen kaksi hentoa tainta ja laitoin ne kunnon multaan. Käytin taimille eri multaa ja sijoitin ne suoraan isoihin ruukkuihin. Katsotaan, auttaako kasvupaikan muutos taimia vahvistumaan. Onneksi niitä on jäljellä vielä vaikka kuinka, voin sitten testailla erilaisia menetelmiä, jos tästä ei tule mitään.

Viime kesäksi ostimme talomme kulmalle näkösuojaksi suunnitellun valkean köynnösritilän ja sen eteen kukkalaatikon. Yritin kasvattaa ruukussa köynnöksiä, mm. mustasilmäsusannaa, hajuhernettä, ruusupapua ja murattia. Ainoa, mikä lopulta nousi ritilään oli muratti. Tästä viisastuneena istutin multaan tänä vuonna suoraan muratintaimen ja haen sitten myöhemmin kesällä jonkin köynnöskukan, joka pärjää varjoisassa kasvupaikassa.
Minun ajatukseni oli, että loppukesällä meillä on ihana vihreä näkösuoja, mutta sen onnistumiseen olisi tarvittu muoviköynnöksiä.

Onni on vanha ja melkein umpeen kasvanut puutarha. Vähän myöhemmin kesällä sireenit ja muut puskat ovat niin reheviä, ettei takana kulkevaa tietä edes näy. Eli eiköhän me näillä kasveilla ja kukilla aleta pärjäämään, muutamaa keäkukkaa lukuunottamatta kylvöt ovat siis purkissa. Ainakin niin minä luulen, tänään.

torstai 9. toukokuuta 2013

Plan b

Muutaman päivän auringonpaiste on saanut minut kuvittelemaan, että nyt on kesä. Olen ottanut äkkilähdön kylvöissä niin, että pihalla kaksi kasvulaatikkoa ovat saaneet siemenet multaansa ja kasvihuoneessa ovat hyllyt ja tasot täyttyneet, ainakin päiväsaikaan. Eräänä aamuna aloitin homman niin, että kaadoin laatikollisen siemenpusseja nurmikolle ja yritin jakaa salaatit ja yrtit, retiisit ja sipulit jotenkin järkevästi laatikoihin. Yksi kasvulaatikko täytettiin kokonaan herneillä.

Kasvihuoneessa on nyt oikealla seinällä hieman lyhennetty varastohylly ja pöytätasona paksu styrox-levy. Huoneen päädyssä on kasvulaatikko ja vasen laita on vielä tyhjä, mutta varattuna ruukuille ja kasvusäkille, eli tomaateille ja munakoisoille, ehkä kurkuille.

Tällä hetkellä ei taida olla näkyvissä hallan vaaraa, mutta parempi silti kiikuttaa ainakin herkimmät taimet vielä iltaisin sisään. Säkissä kasvavat kesäkurpitsantaimet joutuivat pihalle sään armoille ja saavat jäädä sinne, ainakin näillä yölämpötiloilla. Joku ongelma minun kesäkurpitsoilla on, sillä niiden lehdet ovat käpristyneet sekä kasvusäkissä että taimina maitotölkeissä. Ehkä ongelmana on liian tymäkkä multa, mistä sitä tietää. Hyvin ne näyttävät voivan noin yleensä.

Alkuviikosta kävin ostamassa pihalle muutaman orvokintaimen ja laitoin pari petuniaa laatikkoon kasvamaan. Samassa laatikossa petunian kanssa on auringonkukkia ja daalian juurakko, jonka heräämisestä ei ole vielä tietoakaan. Toivotaan, että lämmin sää auttaa asiaan. Ruukuissa kasvavat kesäkukkaseos, auringonkukka ja kehäkukka ovat hyvässä vauhdissa ja niistä saan toivottavasti pian kukkia myös maljakkoon. Yksi kaivon rengas odottaa vielä asukkaitaan, mutta ei varmaan kannata hätäillä, että saa tehtyä näyttävän istutuksen, joka ei päädy hallan hampaisiin.

Tänään päädyin hieman mainoksen uhriksi, sillä tilasin itselleni Sami Tallbergin villiyrttikeittokirjan. Aihe on kiinnostava ja miedän pöydässä on vuosittain maisteltukin vähän vaikka mitä. Nyt minulla on kuitenkin olemassa plan b: jos halla vie sadon niin vuohenputkea ja voikukkaa löytyy aina!

maanantai 6. toukokuuta 2013

Timoa mullassa


Nyt on ekat kylvöt sitten suoritettu, toukokuun ensimmäinen viikonloppu. Me käännettiin, kitkettiin ja kuokittiin avomaata, lisättiin savisen maan joukkoon hiekkaa, perunalannoitetta ja vähän kanankakkaa. Sitten taas kuokkittiin ja möyhennettiin, mutta lopputulos oli silti melkoisen paakkuinen. Ei me silti annettu sen haitata, sillä kyllä viimevuotinenkin peruna teki satoa. Maaplänttikään ei ollut kovin iso, eikä rivejä tullut kun neljä, mutta timo-lajikkeen perunat ovat maassa. Nyt odotetaan sukat pyörien, kun perunoita pääsee kaivamaan ylös.


Toinen työn alla ollut homma oli uudet kasvulaatikot. Meidän pihan on vallannut erityisesti vuohenputki, mutta viime vuonna kasvimaalta nousi myös suunnattomat määrät voikukkaa, vadelmapensaan oksia ja suurina juurakkoina ja puskina jotain, mitä en ole vielä tunnistanut. Kokeilimme jo viime kesänä viljelyä muutaman laatikon kanssa ja nyt päätimme laajentaa kokeilua entisestään.


Kuvassa on meidän vanhasta navettarakennuksesta löytyneet ovenkarmit. Mieheni nikkaroi niihin ylimääräisistä laudoista yhden laudan levyisen korotuksen. Kehikoiden toisiinsa kiinnittämiseen käytettiin mm. oven vanhat saranat ja lukkopesä, mutta myös laatikon sisälaitoihin kiinnitetyt tukirimat.

Seuraavaksi laatikot vuorattiin suodatinkankaalla ja täytettiin valmiiksi lannoitetulla ja kalkitulla puutarhamullalla. Nyt kasvulaatikot ovat siis lähtökohtaisesti puhtaat ja niihin sisään pääsevät vain minun valitsemat kasvit. Kuvan taka-alalla näkyy viimevuotinen kasvulaatikko, joka on mahdollisesti saastutettu lehtikompostilla.

Vanhaan kasvulaatikkoon kylvin eilen rivin kesäkukkaseosta ja toisen uuden laatikon päähän pari riviä retiisejä. Nyt kun ilman pitäisi lämmetä huomattavasti, taidan uskaltautua kylvämään laatikoihin jotain muutakin.


Sitten vielä iloisia uutisia minun elävästä pajuaidastani, se on todistetusti elossa. Nyt se on siis pari viikkoa vanha, sitä on kasteltu päivittäin ainakin kaksi kertaa. Se kesti hyvin viimeisen viikon aikana jyllänneet kevättuulet ja on nyt heräämässä lehteen. Minä jätin tarkoituksella aitakeppien päät suurin piirtein siistimättä ja nyt oksien latvat vihertävät oikein kunnolla. Vielä jää nähtäväksi ovatko kaikki oksat elossa.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Sopiiko, että siivotaan syksyllä

Nyt on varmaankin kiireisin aika hyötykasvipuutarhan laitossa. Tuntuu, että joka ikinen vapaa hetki menee pihalla multaa kärräten paikasta toiseen, kasvimaata kääntäen tai jotain paikkaa rapsuttaen ja kapsuttaen. Minulla ainakin on meneillään varmaan kymmenen yhtäaikaista projektia, joita voi sopivasti vaihtaa kun selkä ei enää jaksa kyykistelyä tai kärräämistä. En tosin yhtään valita, hauskaahan tämä on, pimeä tulee vaan ihan liian aikaisin.

Viime päivinä olen huoltanut luumupuiden juuria, istuttanut muutaman mustaherukkapensaan, alppiruusun ja koko joukon kesäkukkia kasvihuoneeseen ruukkuihin. Olen yrittänyt perata mansikkamaan reunoja valltaavaa heinikkoa ja taltuttaa sitä oksasilpulla ja vuorotellen taas silpunnut oksia lisää katteeksi. Olen juossut ympäri pihaa ämpärissä vuoroin kalkkia ja vuoroin kanankakkaa.

Kasvimaalla olemme nikkaroineet pikkuhiljaa kasvulaatikoita kuntoon ja kääntäneet perunamaata. Meillä on viiden kilon säkki timoa odottamassa istuttamista. Eilen kärräsin viimevuotiseen kasvulaatikkoon kuorman kompostia ja lisäsin ravinteita. Saa nähdä oliko lehtikompostin lisääminen kohtalaisen puhtaaseen multaan emämoka, sillä kasvulaatikot ovat rakennettu pihaa valtaavan vuohenputken ja voikukkien vuoksi. Saatoinpa nyt kärrätä ne suoraan laatikkoon. 

Viimeksi kirjoittelin, kun olin istuttanut ensimmäiset kesäkurpitsan taimet kasvusäkkiin ja vienyt kasvihuoneeseen. Ne voivat hyvin ja nauttivat aurinkoisista päivistä. Yöksi olen suojannut ne vielä moninkertaisella hallaharsolla, sillä ulkona lämpötila huitelee lähellä nollaa. Kasvihuoneessa oli aamukuudelta 5°C, joten paleltumisvaaraa ei varmaan ole vielä ollut. Toivotaan, että ne innostuvat kasvamaan reippaammin kun lajitoverit kuistin ikkunalla maitotölkin puolikkaassa. 

Ja se, miltä talossa sisällä näyttää, onkin ihan toinen juttu. Olen pikkuhiljaa koulinut taimia ja maitotölkin pohjat ja pikku purnukat alkavat täyttää jokaista ikkunalautaa. Vielä on jäljellä kasvihuonekurkut, vähän minitomaatteja sekä munakoisot. Mitähän niiden munakoisojen kanssa tekisi, kun ne olisi parempi siirtää suoraan lopulliseen kasvuastiaan, eli johonkin, joka vastaa kymmenen litran ämpäriä. Ja pitää tasaisen lämpimässä sisällä vielä jonkin aikaa. Ehkä minä saan kohta jo jotain muuta pihalle, toivottavasti.

Nyt kun purkit valtaavat kaikki paikat, on siivouskin ihan mahdotonta. Tai ainakin tärkeysjärjestyksessä jossain listan hännillä. Ehtiihän ne ikkunat pestä myöhemminkin ja jos vaan kaikille sopii, niin siivotaan sitten taas syksyllä!

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kesäkurpitsat kasvusäkissä


Minun kesäkurpitsan taimet ovat päässeet venähtämään jo melkoisen pitkiksi. Olen siirtänyt ne muutaman päivän aikana suurempiin ruukkuihin voimistumaan. Eli loput nököttävät nätisti maitotölkin pohjissa kuistin ikkunalaudoilla, mutta kaksi tainta pääsi kokeilemaan monesta tuutista vastaan tullutta kasvusäkkiä. Ajattelin, että säkissä ne on turvallista siirtää jo kasvihuoneeseen nauttimaan auringosta, sillä kylmemmän yön sattuessa säkin saa kahden ihmisen voimin kannetua vielä sisään turvaan.



Säkki on ihan normaali puutarhasäkki, kooltaan n.50x50x50. Pistin sen pohjaan muutaman reiän liikakastelun varalta. Säkin pohjalle ulkoreunoihin sovitin kaksi lankunpätkää pitämään säkin pohjaa ryhdissä mahdollisen siirtelyn varalta. Lankkujen päälle levitin palan hallaharsoa, jotta lankut on syksyllä helpompi noukkia pois, eikä maa-aines pääse pohjan reikiin.

Seuraavaksi lapioin säkkiin kompostia. Otin muutaman lapiollisen vanhaa lehtikompostia sekä biojätettä, jonka kompostoituminen on vielä kesken. Tätä kompostimuhjua tuli säkkiin ehkä 20cm.

Kompostin pinnalle haravoin pihan perältä syksystä jäännyttä kuivahkoa olkea ja viljaa niin paljon, että kompostin ja mullan väliin jäi eristävä kerros. Lopuksi sitten täytin säkin kunnon puutarhamullalla ja istutin sinne kaksi kesäkurpitsaa.

Säkissä kurpitsat ovat hieman suojassa. Pohjan kompostiosuus jatkaa toivottavasti kypsymistään ja tuottaa kurpitsoille lisälämpöä. Nyt säkki on kasvihuoneessa suojassa ja suojataan öisin vielä harsolla, mutta kun ilmat sallivat, nostan säkin pihalle, jossa se saa kukoistaa loppukesän.

Tällainen oli ainakin minun ajatukseni kasvusäkistä, saa nähdä sitten miten sen kanssa käy. Toivotaan että onnistuu, jos ei, niin minulla on onneksi vielä muutama taimi istutettavaksi avomaalle.