torstai 1. elokuuta 2013

Odottelua ihan koko ajan


Minulla on ollut kaiken kesää sellainen fiilis, että tämä puutarhanhoito ja erityisesti hyötykasvien kasvatus ja kasvihuoneviljely on pelkkää odottamista. Ensin odotetaan, että tulee kevät ja saa laittaa siemeniä itämään, sitten odotellaan lumen ja maan sulamista, sitten itämistä, taimien koulimista, istuttamista, vahvistumista, kukkimista, satoa, säilömistä... Ja sitten ruvetaan pian odottelemaan taas uutta kevättä.

Tällä hetkellä meillä odotellaan munakoison kukkimista ja tomaattien, chilien, paprikoiden ja juuresten satoa, ainakin. Odotellaan, että auringonkukat kukkivat kunnolla ja omenat kypsyvät.


Ja sitten kun ollan tarpeeksi odotettu, on ainakin meillä yhtäkkiä lautasella pelkkää salaattia, muutaman viikon kuluttua käsissä viisi kiloa kurkkua ja seitsemän kesäkurpitsaa yhtä aikaa. Sitten tulevat marjat, joita syödään kolme viikkoa joka ikisellä aamu- ja iltapalalla. Kohta varmaan hukumme tomaatteihin ja chileihin. Mutta tärkeintä on tietysti se, että satoa tulee hyvin.

Kaikkiaan ajatukseni kasvihuoneviljelystä ovat osuneet suurin piirtein nappiin. Onhan noita etanoita ollut muutama ja tietysti kirvoja, muurahaisia ja kirppojakin. Mutta yleisesti ottaen olen erittäin tyytyväinen, vaikka minulla ei vieläkään ole kukkahattua ja kengätkin ovat käytännön syistä muoviset puutarhakengät.

Eilen aamulla tämä kaikki iski oikein kunnolla, minähän olen onnistunut oikeastaan loistavasti. Kävelimme pian kolmevuotiaan poikani kanssa kasvimaalle nostamaan perunaa, sitten nykäisimme mukaan oikein komean palsternakan. Kasvihuoneesta otimme timjamia, laatikosta sipulia, persiljaa, papuja ja herneitä. Piharakennuksen kulmalta vielä yksi komea kesäkurpitsa ja kiven vierestä lipstikkaa. Sisällä valmistelimme vihannekset ja minä tein erittäin maukkaan kanakeiton. Tähän keittoon kaupasta tarvittiin lähinnä se kana, porkkanat ja mausteet.

Ensi keväänä, taas hiukan viisaampana en oikeastaan aio tehdä paljonkaan toisin. Kasvatan hieman valikoimaani ja porrastan istuttamista jonkin verran. Sijoittelen kasveja ehkä hieman paremmin. Kypsymistä ei kuitenkaan voi edistää tuollaisessa tavallisessa muovikasvihuoneessa, joten tähän mennessä ensimmäinen kesäni kasvihuoneviljelijänä on ollut loistava. Nyt jos tänä kesänä vielä joku menee mönkään, minulla on jo iso kasa onnistumisia takataskussa!


5 kommenttia:

  1. Hauskaa,kirjoitin juuri kanakeitosta blogiini ja sitähän sinäkin tunnut tekevän. Ja niin totta tuo odottelu, minulla on ihan sama tunne ja koskaan se odottelu ei varsinaisesti tule päätökseen, koska aina on jotain kesken. Muuten, minun munakoisoni (jotka luulin laittaneeni liian myöhään itämään), ovat kukkineet ja ainakin yhdessä on "muna" valmistumassa. Koskaan ennen munakoisoni eivät ole selviytyneet hoidostani näin hyvin, kuivumiskuolema on koittanut tavallisesti viimeistään kukintavaiheessa.

    VastaaPoista
  2. Kasvihuone on minullakin haaveena, ehkä sitten joskus. Mielenkiintoista tuo odottelu, kun toisaalta kesällä aika kuluu niin nopeasti. Ehkä sadosta saa vähän lohtua siihen, että kesä lähestyy loppuaan.

    VastaaPoista
  3. Niin ja tiedätkö että epäonnistumiset ne vasta kasvattavat ja tekevät puutarhurista taitavan!

    VastaaPoista
  4. Kanasoppa on joo hyvää :)
    Tavallaan sitä odottaakin kesän loppumista tai syksyä juuri sen vuoksi, että pääsee kaivamaan niitä palsternakkoja maasta ja syömään tomaatteja. Ja onhan syksy muutenkin upeaa, kun ilmat kylmenee ja omput tuoksuu...
    Ja Taina T täytyy sanoa, että on niitä epäonnistumisiakin ehtinyt tulla aika monta matkan varrella :D Ehkä niistä on jo jotain tarttunut matkaan. Tällä pihalla vasta toinen kesä menossa, joten tässä ehtii vielä tapahtua...

    VastaaPoista
  5. Niinhän se vähän on...mutta kohta tosiaan pääsee korjaamaan satoa. :)

    VastaaPoista